#marchmeetthemaker – day 4: favorite to make

4. Favorite to make

Meidän molempien lempparituote nimenomaan valmistaa on ihan ehdottomasti kuukausipaketit niiden monipuolisuuden vuoksi: prosessiin yhden paketin takana kuuluu tietenkin paljon suunnittelutyötä, mutta on myös ollut todella virkistävää päästä aina pariksi päiväksi tekemään käsillään tarkkaa ja nopeaa työtä paketteja liukuhihnalla kootessa.

Yksi näiden pakettien parhaista puolista on myös se, että vaikka jokaiseen pakettiin kuuluukin aina valikoimamme peruskiviä, pääsemme lisäksi kokeilemaan meille ihan uudenlaisten tuotteiden suunnittelua ja valmistusta. Oli esimerkiksi huikea tunne nähdä valtava pino helmikuun pakettiin kuuluneita lahjapapereita – oli hienoa nähdä oma kädenjälki tuotteessa, joka on yksi tutuimpia paperituotteita ihan kaikille riippumatta siitä harrastaako askartelua vai ei.

Kaikkein parasta on kuitenkin aina se päivä, jolloin paketit alkavat tipahdella postiluukuista asiakkaille ympäri Suomen. Yritämme miettiä jokaisen yksityiskohdan loppuun asti (ja mielellään vielä vähän pidemmälle), ja on ihan parasta saada nähdä, että olet onnistunut luomaan tuotteen, joka innostaa toisen ihmisen toteuttamaan luovaa puoltaan, ajattelemaan laatikon ulkopuolelta, istumaan hetkeksi rauhassa alas ja tekemään jotain käsillään. Tavoitteenamme on suunnitella kaikki pakkausmateriaaleista lähtien siten, että asiakkaamme saisi rahoilleen materian lisäksi jotakin, jolle ei voi iskeä kylkeen hintalappua: inspiraation.

Maaliskuun kuukausipaketti juuri sopivasti myynnissä täällä.


#marchmeetthemaker – day 3: how you started

3. How you started

Olen rakastanut askartelua, käsinkirjoitusta ja paperituotteita ihan aina, mutta en ikinä osannut nähdä niiden ympärille kehittyneillä taidoilla mitään oikeaa arvoa. Haluankin tämän päivän aiheessa erotella viime vuosilta muutaman tärkeän taitekohdan, jotka lopulta toivat juuri ne taidot minusta esiin ja kuorivat masentuneesta insinööriopiskelijasta masentuneen paperikauppias-kuvittajan.

A. Elämäni oli keväällä 2015 sen verran palasina, että vietin ison osan keväästä Laakson mielialahäiriökeskuksessa, ensin vuode-, sitten päiväosastolla. Laaksossa löysin kuitenkin jostain syystä piirtämisen, kalligrafian ja kollaasitöiden ilon, kiitos etenkin taiteellisempien toimintaterapiasessioiden.

B. Meidän piti koulussa käydä Illustratoria läpi hyvin pintapuolisesti ja nopeasti, mutta olin hetkessä koukussa. Suunnittelin melkein heti silloin nuo kollaasissakin näkyvät joulukortit, joita luonnollisesti en enää voi itse sietää, mutta jotka kuitenkin olivat tärkeä ensimmäinen askel siinä mielessä, että uskalsin sen enempää empimättä lähteä oikeasti tekemään jotain ja toteuttamaan ideoitani valmiiksi asti.

C. Vajaa vuosi osastolta eteenpäin, ja löysin itseni, taas minulle tyypilliseen tapaan, aivan puolivahingossa Hello Rubylta. Tein Rubylla toisen insinööritutkintoni harjoitteluista, ja sain viimeinkin nähdä lähietäisyydeltä, miten minun taidoillani ja tiedoillani voisikin olla sitä oikeaa arvoa. Tärkein oppini oli, että luovan ammatin ei tarvitse tarkoittaa kituvaa taiteilijaa, vaan on myös enemmän kuin okei tuotteistaa luovuutensa, ideansa ja tietotaitonsa oikeasti jaloillaan pysyväksi yritykseksi. Pääsin tekemään Rubylla oikeasti ihan kaikkea maan ja taivaan välillä, ja sen myötä taas opin, että minulle sopii mahdollisimman monipuolinen työ. Minun täytyy saada olla itse itsestäni ja aikatauluistani vastuussa, ja jos mahdollista, jokaisen päivän tulisi aina olla erilainen kuin yksikään työpäivä aiemmin.

D. Lahden avoin ammattikorkeakoulu – löysin (puolivahingossa tietenkin) avoimen LAMKin opintojaksot, jotka toimivat niinä viimeisinä niitteinä ja puskijoina sille, että syys-lokakuun vaihteessa 2016 julkaisin Etsyssä ensimmäiset kolme tarra-arkkiani. Merkittävimmät LAMKin kurssit minulle olivat Visuaalinen suunnittelu ja Adobe Illustrator -perusteet, ja käytän näiden kurssien oppeja työssäni ihan joka ikinen päivä.

Keväällä 2017 elämä näyttikin sitten jo tältä:


#marchmeetthemaker – day 2: where

2. Where

Vielä heinäkuussa varastoni ja tarvikkeeni mahtuivat komeasti makuuhuoneemme nurkkaan. Olin ollut kesäkuussa Korson aseman puodin askartelutapahtumassa myymässä, ja sain sieltä mukaani ajatuksen, että olisipa hauska pitää jossakin pop up -kauppaa ihan vaikka kerran tai kaksi vielä loppukesän aikana. Löysinkin puolivahingossa täydellisen tilan makuuhuoneestamme katsottuna puiston toiselta laidalta, ja sen jälkeen kaikki kävikin aivan hullun nopeasti. Sovimme vuokranantajani kanssa, että olisin tilassa ihan vain elokuun loppuun asti, mutta aika pian oli tietenkin selvää, että saisimme isommassa tilassa aikaiseksi isompia asioita, ja niin vuokrasopimusta oli helppo jatkaa hyvillä mielin.

Työhuoneemme ja paperikauppamme sijaitsee siis Helsingin Maunulassa osoitteessa Metsäpurontie 16, ja näistä kuvista näkee miltä kauppa ja Maunula on näyttäneet viimeiset puoli vuotta. Juuri nyt kaupalla tehdään kuitenkin kaivattua pintaremonttia ja kun avaamme seuraavan kerran ovet asiakkaille, täällä näyttääkin paljon raikkaammalta ja selkeämmältä, mutta toivottavasti yhä myös tututtuun tapaan kotoisalta. Olemme koko maaliskuun suljettuna remontin vuoksi, ja tuskin maltamme odottaa, että pääsette näkemään uuden, kaikin puolin toimivamman tilan huhtikuun alussa.


#marchmeetthemaker – day 1: You

Seurasin (ja epäonnistuneesti itsekin yritin) viime vuonna osallistua Joanna Hawkerin luomaan Instagram-haasteeseen, jonka tarkoituksena on 31 päivän aikana jakaa 31 kuvaa ja samalla tulla kertoneeksi tarinoita huikeiden small businessien takana.

Te, ystävämme ja asiakkaamme, olette kuitenkin täällä, verkkosivullamme ja Facebookissa, ja koska haluan kirjoittaa tätä tarinaa itseni lisäksi nimenomaan juuri teille, päätin soveltaa haasteen blogipostaussarjaksi. Haluan tämän kuukauden aikana saada kertoa vähän enemmän kuka, miten ja miksi minä olen, ja kuka, miten ja miksi Sinikara Stationery on.

Muistattehan kuitenkin, että minä en ole Sinikara Stationery vaan olemme sitä yhdessä siskoni Eveliinan kanssa. Minä olen kuitenkin lähempänä asiakkaitamme Even keskittyessä hoitamaan valtavaa määrää nimenomaan sellaisia tehtäviä, jotka eivät näy ulkopuolelle samalla tavalla kuin minun enemmän tai vähemmän hullut tekemiseni. Makereita on siis paperikauppamme takana kaksi, mutta tämä postaussarja on kirjoitettu nimenomaan heistä toisen näkökulmasta.

1. You

Tässä olen minä, jotenkin juuri minuna. Onnellisena Maunulan Fidassa, täydellisen kukkatakin kohta-uutena-omistajana. Leijonankeltainen huivi taas on roikkunut kaulassani reilut seitsemän vuotta – muistan, että sain sen juuri ja juuri neulottua valmiiksi ennen kuin lähdimme abivuonna opintomatkalle Cerniin. Lanka oli silloin löytynyt kirpparilta jonkun vanhan sekatavarakaupan jäämistöistä.

Olen 75% valmis tieto- ja viestintätekniikan insinööri, mutta ainakin tällä hetkellä minun on parempi saada olla kuvittaja ja paperikauppias. Oppiminen on minulle äärimmäisen helppoa, mutta koulu ja rutiinit sitten taas kaikkea muuta. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista koko ikäni ja juuri tällä hetkellä olen jälleen kerran keskellä toistuvan masennuksen keskivaikeaa masennusjaksoa. En ole pystynyt oikein koskaan aidosti sitoutua kouluun, työpaikkaan tai rutiiniin, mutta koska kaikesta huolimatta ja kaiken vuoksi rakastan tehdä, luoda ja järjestää, on yrittäjyys minulle siksi kaikin tavoin niin mahdottoman tärkeää.

Faktoja: Olen syntynyt Turussa, kasvanut Maskussa ja alkanut hengittää Helsingin Maunulassa, josta löytyi ensin söpö poika, sitten koti, tasapaino ja lopulta oma paperikauppa. Täytin juuri 26, rakastan kissoja, pilkkuja, värejä, kolajuomia ja hassuja takkeja. Ja tietenkin paperia.




Even Nuuna Osa 1

En ole aikaisemmin suuremmin esitellyt nuunieni enkä muidenkaan kalenterieni sisältöä isommalle yleisölle, mutta kävi ilmi, että ihmisiä saattaisi kiinnostaa munkin tekeleet. Mulle itselleni on helpompi esitellä näitä täällä blogin puolella harkituin kuvin ja sanoin, kuin laittaa spontaanisti nopeasti napattuja kuvia esimerkiksi facebookin kuvaketjuihin. En ole hirveän spontaani ihminen.

Mulla on ollut käytössä yhtä aikaa kolme s-kokoista nuunaa kultaisilla ”peilikansilla”. Yksi toimi perinteisenä kalenterina, yksi apuna elämän hallinnassa ja kolmas päiväkirjana. Tällä kertaa päästän teidät tutustumaan tuohon elämän hallinta -nuunaan. (Tässä nuunassa on sen verran henkilökohtaista sisältöä, että kuvat ovat lähinnä kurkistus mun tyyliini tehdä näitä juttuja.)

Ensimmäisillä sivuilla mulla on ollut kalenteripohjalla ruokapäiväkirja sekä kuvassakin pilkottava sleep log.


Elämäni perustuu niin suurelta osalta visuaalisuuteen, joten nuunan sisältä löytyy useammalta aukeamalta fiiliksiä ja unelmia esittäviä kuvia.

Koska vietän paljon aikaa Netflixin ääressä, olen halunnut kirjata kaikki katsomani sarjat myös talteen.


Ehdottomasti lemppariosuuteni tässä nuunassa on 346:n kohdan unelma-/tavoitelista. Multa löytyy aiemmasta elämän hallinta -vihkosta samanlainen lista, jossa on 500 kohtaa. Näiden listojen tekeminen saa mut muistamaan vaikeina päivinä, miten paljon ihania pikkujuttuja arjesta löytyy. Sellasia juttuja, joista voi nauttia ja joita pystyy tavoittelemaan ihan kuka tahansa.

Näiden juttujen lisäksi kyseisestä nuunasta löytyy myös muutamia habit trackereita, merkintöjä lääkärikäynneistä, painon ja muiden terveyteen liittyvien juttujen seurantaa, paljon lisää inspiraatiokuvia sekä listoja mm. asioista joita pelkään, joita rakastan, joita vihaan.